Palasin eilen kotiin Sveitsistä ja tänään olen palannut arkisiin askareisiin, sirkuskoulua ja taikatemppujen harjoittelua.

 <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Elämänmeno Verbierissä tuntui varsin hektiseltä ja todella laskemis/lumikeskeiseltä, mikä on toki ymmärrettävää, sillä useimmat menevät sinne nimenomaan vapaalaskumahdollisuuksien vuoksi, eivät maisemien tai bileiden. Tästä syystä perussmal-talkissa kyseltiin oletko käynyt laskemassa, mikä lumitilanne, mitkä hissit ovat auki, oletko kuullut että säätiedotus on luvannut lumisadetta... Kaikilla kausilaisilla tuntui olevan koko ajan kiire töihin, syömään tai laskemaan.

 

Huomasin myös, että termi hiihtopummi on erittäin harhaanjohtava termi, parempi olisi esimerkiksi kausilainen, jolla tarkoitetaan henkilöä joka on koko kauden siellä. Kaikki tapaamani suomalaiset kausilaiset  tekivät töitä ja laskivat vapaa-ajan, joten pummailusta ei mielestäni voida puhua. Hiihtopummi, joka nukkuu hotellin käytävillä, syö ravintolassa toisten tähteitä ja hyppii hissin porttien yli taitaa olla sukupuuttoon kuollut tai ainakin harvinainen laji. Nykyään sellainen elämä taitaa olla myös aika mahdotonta, ainakin Verbierissä kaikki elämä on niin kallista, ettei kukaan varmaankaan anna ylimääräisten pummia ilmaiseksi nurkissaan.

 

Esiinnyin Pub Mont Fortissa kolmena iltana kierrellen tekemässä temppuja pubin asiakkaiden joukossa, lavaesitykseen ei ollut pienintäkään mahdollisuutta tilojen ja väenpaljouden takia. Pubi oli todella täynnä after skin aikana sekä iltaisin, joten esiintymistila oli varsin haasteellinen. Alakerran a la carte -ravintolassa oli hieman enemmän tilaa ja vähemmän väkeä, joten se oli otollisempi taikatemppuja ajatellen, niinpä esiinnyin enimmäkseen siellä.

 

Esiintyminen oli hyvin samanlaista kuin Suomen ravintoloissa, ainoastaan tilat olivat ahtaammat. Neliöt Sveitsissä ovat kalliita, joten niille halutaan mahdollisimman paljon ravintolapöytiä. Asiakkaita oli ympäri maailmaa, Kanadasta, Amerikasta, Australiasta, ja useimmista Keski-Euroopan maista, eli aika kansainvälinen paikka. Englannilla tuli hyvin toimeen ja temppuilu vieraalla kielellä sujui varsin kohtuullisesti.

 

Matka Verbieriin oli hyvin mielenkiintoinen. Pääsin Artun opastuksella tutustumaan paikalliseen "hiihtopummi"-kulttuuriin ja esiintymällä pubissa omalla tavallani osaksi sitä. Tutustuin myös useisiin suomalaisiin kausilaisiin ja tätä kautta opin paremmin ymmärtämään heidän elämäntapaansa ja valintaansa asua puolet vuodesta ulkomailla tehden töitä vain pystyäkseen laskemaan. Pääsin kurkistamaan pinnan alle ja näkemään paikallisten arkea. En usko että viikkoturistina tämä olisi ollut mahdollista, myöskään Pubin yläkerrassa asuminen, 50 metrin päässä päähissiasemasta ei varmasi olisi tullut kysymykseen.