Tämä on poplaulajan vapaapäivä.." soi päässäni kun nautin viikon ainoasta vapaapäivästä, eli maanantaista. Seuraavassa kertaus menneestä viikosta.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

KESKIVIIKKO 23.11.

 

Keikka Helsingissä. Lähden aamulla ajoissa ajamaan Imatralta kohti Helsinkiä. Ensimmäisen esitykseni oli määrä alkaa klo 14.00. Kuvittelen, että vaille 300 kilometrin matkaan riittää neljä tuntia.

 

Matka etenee aikataulussa. Ennen lähtöä olen tulostanut keikkapaikan www-sivuilta kartan, lisäksi autossani on Helsingin kartta tälläisia keikkoja varten, joten perille pitäisi olla helppo löytää.

 

Saapuessani keskustaan ensimmäisen esityksen alkuun on vain puoli tuntia. Helsingin keskustassa autoilu on kaltaiselleni maalaispojalle yhtä helvettiä! Stressitaso nousee ja kiire painaa päälle. Pysähdyn pariin kertaan tutkimaan karttaa. Aikaa on sen verran vähän, että on parempi pelata varman päälle. Nyt ei ole varaa yhteenkään ylimääräiseen lenkkiin.

 

Lopulta keikkapaikka löytyy ja olen juuri ja juuri ajoissa. Aikaa on kuitenkin sen verran vähän, että valmistelut on hoidettava kiireessä ja paineen alla

 

Asiakkaat saapuvat kahville ravintolaan, jonka nurkkaan olen järjestellyt itselleni esiintymistilan.

 

"Oikein hyvää päivää kaikille, miun nimi on Janne Mustonen ja oon taikuri, kerron tän varmuuden vuoksi, ettei kukaan ihmettele että ompa ruma strippari" ensimmäinen vitsi uppoaa ja viihdyttäminen alkaa.

 

Keikan jälkeen on aikaa hengähtää, kello on 14.45. Seuraavaan esitykseeni on aikaa kaksi ja puoli tuntia, silloin on vuorossa tulishow. Kysyn ravintolan henkilökunnalta missä voisin vaihtaa vaatteeni. He ohjaavat minut tilaussaunan pukuhuoneeseen. Paikka on miellyttävä ja tilava, ehdottomasti taikurin backstagejen parhaimmistoa. Usein joudun vaihtamaan vaatteita vessassa, siivouskomerossa tai jossain muussa ahtaassa ja epämiellyttävässä kopperossa. Siinä on sitä todellista viihdetaiteilijan glamouria.

 

Vaatteet vaihdettuani pakkaan mustan pukuni pukupussiin ja noudan tulishowsalkun ja käsisammuttimen autosta. matkaa on vain reilut sata metriä, mutta sekin on riittävästi, kun kantamukset painavat n. 14 kg/kappale.

 

Sateisen harmaa keli ei tuo esille Helsingin parhaita puolia, joten en innostu omasta pikku kaupunkikierroksesta. Tällaisen luontoa ja omaa tilaa rakastavan maalaispojan on vaikea kuvitella asuvansa Helsingissä, tämä kaupunki ahdistaa.

 

Palaan ajoissa esiintymispaikalle ja alan valmistelemaan tulishow´ta. Ensiksi vaihdan esiintymisasun luksusbäkkärilläni. Tutkimusretkellä selviää, että sauna on päällä. Tässähän olisi ehtinyt vaikka saunomaan, pyyhkeitäkin on iso nippu pukuhuoneessa.

 

Tulishow on suunniteltu kesän katuesiintymisiä varten, joten esiintymisasu on sen mukainen: puuvillaiset housut ja hihaton liivi. Koska lämmintä on vain pari astetta ja tuuli on puuskittaista, joudun pukemaan alle urheilukerraston välttääkseni hypotermian kesken esityksen. Kerrasto luonnollisesti kangistaa hieman, eikä olo ole läheskään yhtä rento kuin kesän esityksissä. Kerrasto ei myöskään ole palamatonta materiaalia, kuten muu esiintymisasuni.

 

Aloitan esitykseni ajallaan ja kaikki menee kuten normaalisti: yleisö taputtaa tempuille ja nauraa vitseille. Tuulen takia jätän esityksen lopusta tulennielemisen pois. Koska tuulen suunta tuntuu olevan koko ajan sama, päätän lopettaa esiintymiseni näyttävään tulenpuhaltamiseen. Puhallan kolme toinen toistaan suurempaa lieskaa.

 

Toisen puhalluksen kohdalla haistan palaneen karvan hajun. Esityksen jälkeen huomaan, että olen polttanut oikean puolen kulmakarvoista ja ripsistä osan. Ihoa ei ole palanut ja karvojakin vain sen verran, että niitä ei huomaa kuin läheltä tarkasteltaessa. Läheltä piti, taas. Vaikka kerron asiakkaalle tilauksen yhteydessä että ohjelmassa on säävaraus, on kynnys ohjelman perumiseen varsin korkea.

Ihonkärvennystäkin vaarallisempaa on tulen hengittäminen. Vaihtoehdot ovat joko henkitorven tai keuhkojen poltto. Jos torvi palaa, ei aikaa ole kuin muutama minuutti saada intubointiputki kurkkuun. Keuhkojen palaminen kestää hieman kauemmin. Olen kuullut, että joku sirkuslainen oli keuhkot poltettuaan itse hakeutunut polille. Hän pääsi teholle kolmeksi kuukaudeksi.
 

TORSTAI 24.11.

 

Taikuruuden lisäksi olen Imatran nuorisosirkuksen toiminnanjohtaja ja pääopettaja. Tänään on kaksi ryhmää, kummassakin kymmenkunta oppilasta. Joudun lähtemään toisen ryhmän harjoituksista suoraan keikalle, apuohjaajani pitää harjoitukset loppuun.

 

Illan keikka menee hyvin. Käyn kodin kautta vaihtamassa taikurin tumman puvun RAY:n vastaavaan ja lähden töihin jakamaan black jackia.

 

Kesken rauhallisen illan kaveri soittaa ja kysyy lähtisinkö oluelle. Pystyn kalenteria katsomatta kertomaan, että seuraava mahdollisuus lienee joskus tammikuun puolella.

 

Olen kotona puoli kahdelta, nukkumassa tasan kahdelta.

 

PERJANTAI 25.11

 

Olen vähän ennen yhtätoista firman varastolla pakkaamassa peräkärryä illan seikkailukeikkaa varten (olen mukana myös elämys- ja seikkailualan yrityksessä).

 

Heti kun olen valmis, lähden ajamaan kohti Lappeenrannan urheilutaloa. Perillä selvitän mihin meidän on määrä rakentaa tilatut korkeaharjoitteet.

 

Muu porukka saapuu paikalle ja rakentaminen etenee aikataulussa, pääsen lähtemään Imatralle jo ennen kahta. Tässähän ehtii vielä syömisen kautta ajoissa sirkuskouluun.

 

Puolimatkassa minut ohittaa pelastuslaitoksen auto vilkut välähdellen. Hetken kuluttua näen poliisiauton tiellä pysäyttämässä liikennettä. Edessä on sattunut rekan ja kolmen henkilöauton kolari.

Olen kolmas auto joka on pysäytetty. Jos olisin lähtenyt 15 minuuttia aikaisemmin, olisin saattanut olla ensimmäisenä onnettomuuspaikalla tai jopa yksi uhreista. Noh, turha kai uhrata aikaa jossittelulle tai sellaisten asioiden miettimiselle, joihin ei voi itse vaikuttaa.

 

Viivytys kestää sen verran, että saan heittää hyvästit ruokailulle, syödään sitten vaikka huomenna. Näitä viivytyksiä ei koskaan tapahdu silloin kun ei ole kiire. Avulias palomies neuvoo minulle kiertotien ja ehdin täpärästi sirkuskouluun.

 

Sirkuskoulun jälkeen käyn nopeasti kotona suihkussa ja lähden seuraavalle keikalle. Ajomatka kestää noin tunnin, saavun ajoissa paikalle. Tällä kertaa takahuoneena toimii motellin likapyykkivarasto. Paikka ei kilpaile näyttävyydellä, mutta tilaa on hyvin ja varastossa on riittävästi paikkoja, joihin voi ripustaa vaatteet roikkumaan.

 

Taikakeikan jälkeen vaihdan nopeasti tulishow-asun päälle ja suuntaan kohti Lappeenrantaa, jossa on seuraava keikka.

 

Paikan päällä löydän pukukoppini helposti ja yllätyn, kun paikalle ilmaantuu opas, joka varmistaa, että kaikki järjestelyt menevät osaltani jouhevasti. Wau, ihan stara fiilis!

 

Keikka menee hyvin, ei palovammoja. Sitten kamat autoon ja kohti Haminaa, jossa illan viimeinen tulishow.

 

Käyn pyörähtämässä Haminassa ja olen kotona puoli kolmen aikaan. Ensilumi sataa matkan aikana, pullo energiajuomaa pitää kuskin hereillä.

 

LAUANTAI 26.11

 

Nukun pitkään. Päivän ensimmäinen keikka on vasta puoli kolmelta, valmistelut on aloitettava viimeistään yhdeltä ja matkaan päästävä ennen kahta.

 

Keikka menee hyvin, käyntikortit vaihtavat omistajaa...

Keikan jälkeen menen sirkustreeneihin. Käyn apuohjaajieni kanssa viikonloppuisin harjoittelemassa, kehittyäkseni ohjaajana ja koska sirkus on hiton kivaa puuhaa.

 

Illalla on vielä yksi taikakeikka. Keikan jälkeen vaihdan taas taikuripuvun rahiksen pelinhoitajan univormuun ja edessä on taas yö kortinjakoa.

 

SUNNUNTAI 27.11.

 

Käyn taikurikollegani kanssa opettamassa taikakerhossa nuoria taikurinalkuja ja pitämässä omaa kokousta.

 

Imatralle on tullut kiertävä joulusirkus, en ole saanut minkäänlaista ennakkotietoa sirkuksesta, mutta päätän silti mennä katsomaan. Mukaan lähtevät myös sirkuksemme ohjaajat.

 

Esitys on pettymys. Temput ovat ihan kivoja, mutta kun on nähnyt Cirque du soleilin kaltaisia uuden sirkuksen parhaimmistoon kuuluvia esityksiä, ei keskinkertainen perinteisen sirkuksen esitys sytytä.

 

Menemme koululle harjoittelemaan ohjaajaporukalla. Kotona puoli yhdeksältä.

 

MAANANTAI 28.11.

 

Herään vähän ennen puolta päivää, olen nukkunut kellon ympäri. Tuijottelen seiniä ja olo on kuin puusta pudonneella pöllöllä.

 

Aloitan päiväni vastailemalla viikon vanhoihin sähköposteihin ja hoitamalla muita kirjallisia töitä, joka ovat väistämättä jääneet rästiin.

 

Tutkailen alkavan viikon kalenterimerkintöjä, ei näytä tahti hellittävän. Seuraava "lepopäivä" on seuraava maanantai.

 

"Tämä on poplaulajan vapaapäivä.."