Huomenna se alkaa, Kouvolan taikapäivät ja viihdeohjelmien SM-kilpailut. Tällä viikolla en ole saanut juuri mitään järkevää aikaan, aikani on mennyt kilpailuihin valmistautuessa. Olen harjoitellut ohjelmaani päivittäin, hioen erityisesti uusia temppuja joita olen lisännyt ohjelmaani.

Mielialat ovat vaihdelleet voitonvarmuudesta epäonnistumisen pelkoon. Tällä hetkellä olen hyvin luottavainen omaan suoritukseeni. Harjoitukset ovat menneet hyvin ja uudet temput ovat yleisön edessä toimiviksi havaittuja.

Alkuviikosta sain listan kisaanosallistujista. Kilpailijoiden joukossa on muun muassa maailmanmestaritaikuri, eräs Suomen arvostetuin jonglööri ja pari muuta viihteen ammattilaista. Tämä romutti henkistä tasapainoani hetkeksi, mutta palasin raiteilleni melko pian. Tulishowni on suunniteltu juuri tämänkaltaiseen paikkaan esitettäväksi (kadulle),  se erottuu muista esityksistä ja iloinen eteläkarjalainen tyylini on sulattanut jo monet vaativatkin yleisöt. Uskon että nämä ovat minun valttejani joilla pärjään kisassa.

Tämä päivä on ollut lähinnä henkistä valmistautumista. Olen tarkistanut että kaikki tulityövälineet ovat kunnossa ja käynyt mielessäni esitystä läpi alusta loppuun, lukemattomia kertoja. Tämän valmiimmaksi en tästä enää tule.

Olen edelleen lähdössä hakemaan voittoa tai vähintään mitalisijaa, vaikkakin muu kuin mestaruus olisi jonkinasteinen pettymys.

Olen miettinyt, että onko tälle suunnattomalle itseluottamukselleni minkäänlaista pohjaa? Sen tiedän ainakin, että nöyristelemällä ei kisoja voiteta. Toisaalta Idols- karsinnoissa näkee paljon ihmisiä, joiden kuvitelmat omista kyvyistään ovat valovuosien päässä todellisuudesta - huominen kertoo olenko yksi heistä, vai pystyykö kroppani lunastamaan egoni kirjoittaman shekin, jossa on nollaa nollan perään eikä pilkkua missään.