Jos aikaisemmin kirjoitin että tammikuu on kiireinen, niin ei näytä tahti hiipuvan, pikemminkin päinvastoin. Aika on mennyt Turun sirkuskoulussa, treenatessa ja erilaisilla opetuskeikoilla. Esiintymisiä on ollut melko vähän, mikä on ollut ainoastaan hyvä asia. Ei ole ollut vielä suuri hinku esiintymään, pikkujouluväsymys on kestänyt tänä vuonna pitkään. Vasta viimeviikolla alkoi pikkuhiljaa tuntua siltä että tekisi mieli keikkailemaan.

Pari viikkoa sitten varmistui ensimmäinen laivakiinnitykseni. Esiinnyn kevään ja syksyn aikana Silja-Europalla, ihmeitä merellä –teemalla. Meitä esiintyjiä on kaikkiaan kolme, Juha Kurvinen (jonglööri) Jori A Kopponen (taikuri) ja tietysti Minäää! Idea on se, että Juha ja Jori ovat ns. tähtiä ja minä tuuraan heitä, tehden vuorotellen jonglöörausta ja taikaa, riippuen siitä kumpi on maissa.

Luulen että monipuolisuuteni oli tärkeimpiä syitä miksi minut valittiin mukaan tähän kolmikkoon, Suomessa ei ole kovin montaa jongleeraavaa taikuria.

Laiva on siitä nihkeä paikka, että siellä ei saa tehdä mitään tulitemppuja, joten minun on ollut pakko kehittää tulettomat jonglöörausrutiinit, ei ole kovin helppoa kilpailla näyttävyydessä tulenpuhaltamisen tai moottorisahajonglöörauksen kanssa. Paineen alla olen kuitenkin venynyt huimiin suorituksiin ja ohjelmat alkavat olla aika hyvällä mallilla.

Toinen mielenkiintoinen projekti jota minulle tarjottiin, on paikallisen harrastajateatterin kesänäytelmässä esiintyminen. Roolihahmona Lysander Shakespearen kesäyön unelmassa. Vaatimaton startti näyttelijän uralle.

Näytteleminen on pelottavin haaste pitkiin aikoihin, vaikka olen esiintynyt paljon, on se kuitenkin eri asia kuin näytteleminen. Haluan olla hyvä kaikessa mitä teen ja se on helppoa asioissa joita olen tehnyt vuosia, nyt mennään taas oman mukavuusalueen ulkopuolelle. On pakko myöntää että on huono jossain ja lähteä nöyrästi oppimaan uutta. Toivottavasti ehdin oppimaan riittävästi, että ei tarvitse hävetä näyttelijän suoritustani.

Näillä projekteilla kalenteri täytyy kivasti aina marraskuun alkuun asti, vielä kun saan täytettyä laivakeikkailun väliviikot normikeikoilla, niin paketti alkaa olla kasassa.

Ensi viikonloppu on siitä kummallinen, että se on vapaa. Sain tänään tietää että ohjelmasta poiketen meillä ei olekaan opetusta Turussa. Olo oli epätodellinen, kuin olisi pudonnut tyhjän päälle. Vapaa viikonloppu, mitä sillä kuuluisi tehdä? Onneksi ratkaisu löytyi pian, sirkustreeneissä sovimme kaverini kanssa että menemme lauantaina treenaamaan.

 

 

 

.