Tiistaiaamuna kävin hieronnassa, autossa istuminen ja epäsäännöllien elämä alkavat vetää hartioita jumiin.

 <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Hieronnan jälkeen pakkasin kamat illan keikkaa varten. Huomasin että pukupussissa on jo tärkeimmät eli likaista pyykkiä ja märkä pyyhe (jäänne Helsingin keikalta).

 

Sirkuskoulun jälkeen lähden ajamaan keikalle Savonlinnaan. Keikka on Olavinlinnassa, jonne on helppo löytää. Tällä kertaa takahuoneena toimii valtava kongressihalli.

 

Välillä keikoissa alkaa olla liukuhihnameininkiä, samoja temppuja illasta toiseen. Kaupunki ja esiintymispaikka vaihtuu, edellisen päivän tapahtumia ei muista kuin kalenterista katsomalla.

 

Ennen keikkaa on vaikea motivoitua, pitää muistutella itselleen, että tämä on miun työtä ja jos en tee sitä hyvin, asiakas ei tilaa uudestaan ja pikkuhiljaa keikat loppuu. Joka ilta pitäisi pystyä maksimisuoritukseen.

 

Vaikka ennen keikkaa voi olla väsynyt fiilis, menee se aina ohi kun pääsee yleisön eteen, tekee ensimmäisen tempun ja saa ensimmäiset aplodit. Silloin alkaa energia virrata ja tuntee, kuinka fiilis nousee. Aplodit, naurut ja hämmästyneet "oho"-huudahdukset saavat minut taas muistamaan miksi tätä teen; esiintyminen saa aikaan lähes päihdyttävän olon.