keskiviikko, 28. lokakuu 2009

Oon kolmekymppinen..

 

Pari viikkoa sitten (16.10.) tuli kolmenkympin rajapyykki vastaan. Olen kuullut että joillain on ikäkriisejä täysiä kymmeniä täyttäessä, hieman ihmeissäni kuuntelen omia tuntojani, enkä löydä edes pientä kriisin poikasta.

 

Enemminkin päinvastoin, oloni ei tunnu ollenkaan ikäni edellyttämältä. Edelleen tekee mieli hyppiä trampoliinilla aina tilaisuuden tullen, pelata tietokonepelejä, ottaa vauhtia ja liukua läpi kaupan ostoskärryillä ja monta muuta ei niin aikuismaiseksi miellettyä puuhaa.

 

Keskustelin aiheesta ystäväni kanssa, hän sanoi että tuohan on juuri sitä ikäkriisiä. Yritetään epätoivoisesti käyttäytyä kuin nuorempana. Samaan hengenvetoon hän kuitenkin totesi, että se toki edellyttäisi tapauksessani sitä, että olisi edes joskus käyttäytynyt aikuismaisesti.

 

Eli ei kriisejä. Koska nykymeno tuntuu hyvältä, niin jatketaan samaan malliin.

 

Paljon onnea miulle

 

torstai, 24. syyskuu 2009

Come back


Reilun vuoden tauko kirjoittamisessa, syitä tähän on monia, lähinnä se että on ollut liian kiirettä. Vapaa-aikana ei koneen ääressä tekemisiensä raportointi olisi voinut vähemmän kiinnostaa.

 

Nyt kun on taas koittanut ”normaali” taikurin arki, aloin miettimään josko jatkaisi taas blogin pitämistä? Tässä kohtaa aloin miettimään blogin pitämisen motiiveita, miksi ihmiset ylipäätänsäkkään haluavat pitää blogia? Mikä niitä riivaa, että pitää omia yksityisiä asioita tuoda toisten luettavaksi ja kuka niitä haluaa lukea?

 

Kartoitin hieman omia motiivejani tähän touhuun. Tässä niistä listaa:

 

  1. Jos blogi on elävä ja kävijöitä riittää, tämä todennäköisesti parantaa myös nettisivujeni google listautumista. Klikkaappa linkkiä :D
  2. Olen todistettavasti saanut tätä kautta ainakin yhden keikan. En tosin koskaan ole ajatellut blogiani markkinointina, olisin enemmänkin tyytyväinen jos asiakkaani eivät lukisi tätä. Ei heidän tarvitse tietää, milloin on taikuri väsynyt ja mikä ”todella hyvä show” onkin esiintyjän itsensä mielestä vain ”perus veto”. No sama se mistä niitä keikkoja tulee, kunhan tulee.
  3. Ystävät voivat käydä täältä kurkkaamassa ammatilliset kuulumiset ja viimeisimmät liikkeeni, kun en muuten saa yhteyttä pidettyä.
  4. Nämä kirjoitukset toimivat myöhemmin hyvänä pohjana elämänkerralle.
  5. tähän en keksinyt enää mitään oikeasti merkittävää syytä, olisi ehkä pitänyt kiteyttää kaikki kolmeen kohtaan, se on trendikästä.

 

Eli tässä keskeisimpiä syitä paluuseeni. Olisi myös väärin väittää, etteikö oma pikku sisäinen narsisti ja sosiaalinen itsensä paljastaja myös ajaisi tähän hommaan.

 

Seuraavissa postauksissa kerron mm. syitä miksi en ole kirjoittanut, raportti laivaesiintymisistä ja myöskin työuupumusta tullaan käsittelemään.

 

Janne

 

 

sunnuntai, 10. elokuu 2008

Ei voittoa, taaskaan

No eihän sieltä kisoista voittoa tullut, ei edes finaalipaikkaa. Kilpailujen taso oli varsin tasainen vain muutama selkeästi heikompi ohjelma. Jos kilpailuista ei suuria odota, niin ei se pettymyskään ole sitten niin iso, näköjään.

Olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että pääsin esittämään uutta keilapallo rutiiniani. Olen erittäin ylpeä siitä. Sain myös paljon erinomaista palautetta arvostamiltani ammattilaisilta. Erinomaisella tarkoitan sitä, että se oli rakentavaa ja auttaa minua kehittämään ohjelmaani voittavaksi ohjelmaksi. Pelkkä ”tosi hyvä show” –palaute, ei juurikaan auta sen kehittämisessä.

Viime viikko on mennyt lähestulkoon kokonaan teatteritreeneissä. Sen verran olen ehtinyt esiintymään, että torstain kenraaliharjoituksista syöksyin suoraan esittämään stand up:ia Lappeenrantaan. Vedin ensimmäistä kertaa viidentoista minuutin setin, se meni hienosti ja klubin järjestäjä Panu kehui kovasti, nyt on kuulemma lavaliikehdintä ja roolihahmo kohdallaan.

Tänään on siis Kesäyön unelman ensi-ilta. Odotan innolla lavalle pääsyä, tähän asti kokemus on ollut erittäin positiivinen. Olen kehittynyt esiintyjänä, oppinut uutta ohjaamisesta seuratessani Samin toimintaa ja oppinut esiintymään ryhmässä.

Tuo viimeinen kohta saattaa kuulostaa hieman erikoiselta, mutta kun esiintyy aina yksin ja on itse koko huomion keskipisteenä, vaatii vuoropuheluun totuttelu aikansa.

 

 

torstai, 31. heinäkuu 2008

Karoshi

Päivitystauko on venynyt tällä kertaa pidemmäksi kuin koskaan aikaisemmin, kai. Syynä tähän on se, että vedin itseni todella piippuun kevään aikana, ehkä paremmin kuin koskaan aikaisemmin, joten työkuntoon palautuminen on kestänyt tavallista pidempään.

Laivalla alkoi rutiini löytyä jo viimeisten lähtöjen kohdalla, keilarutiini meni ilman pudotuksia ja muutkin numerot toimivat kuten piti. Toukokuun loppuun ajoittui todellinen kevään sesonki. Ollessani laivalta vapaalla ohjasin sirkuksen kevätesityksen ja tein joitain keikkoja maissa. Huhti-toukokuu vierähti käytännössä ilman vapaapäiviä. Toukokuun lopulla laskeskelin että viimeisen kolmen viikon aikana olin tehnyt viisikymmentäkolme esitystä. Se on paljon se.

Lavaesiintymiset päättyivät 1. kesäkuuta, jonka jälkeen vietin viikon Turussa sirkusta opiskellen. tämän jälkeen jäin suuresti kaivatulle kesälomalle. Takki oli todella tyhjä ja olo oli sellainen että jos haluaa itsensä tappaa, niin eikö sen voisi tehdä vähemmälläkin vaivalla?

Kesäloma alkaa tepsiä pikkuhiljaa, heinäkuussa olen jo tehnyt joitain keikkojakin, koettaen kuitenkin pitää työmäärän minimissä ja keskittyä puutarhan hoitoon ja oman kehon kuntouttamiseen. Pää on jo kunnossa mutta kroppa ei ihan vielä.

Uusi ohjelmanumeroni jossa jonglööraan keilapalloa ja kahta sapelia yksipyöräisellä ajaessani, on yllättänyt fyysisyydellään. Käytän paikallaan ajaessani oikeaa jalkaani, joten kun tekee esityksen kaksi kertaa päivässä kahden kuukauden ajan, niin se alkaa näkyä ja tuntua. Selkä, jalkaterät, pohkeet, ranteet ja sormien nivelet kipeytyivät ja aamuisin olo oli kuin haudasta nousseella. Nyt kivutkin alkavat helpottaa, kiitos levon, hieronnan ja kevyen liikunnan.

Lauantaina alkavat Kouvolan taikapäivät, ohjelmassa on luentoja ulkomaisilta huipuilta, taikuri ystävien tapaamista ja viihdeohjelmien sm-kilpailut. Olen jälleen kilpailussa mukana, tavoitteeni oli parantaa viimekertaista tulosta (voittaa), mutta tällä erää se ei tunnu realistiselta tavoitteelta. En ole pystynyt treenaamaan kesällä niin paljon kuin olisi pitänyt, eikä tunnu siltä että olisin onnistunut kehittämään ohjelmaani riittävästi viimekertaiseen nähden.

Tällä kertaa lähden siis kisoihin Suomen huippu-urheilijoilta lainatulla lampaan asenteella: ”teen parhaani ja katsotaan mihin se riittää”. Mielestäni realistinen tavoite on finaalipaikka kuuden parhaan joukkoon. Vaikka onkin typerää lähteä kilpailemaan tällä asenteella, en halua perua osallistumistani. Otetaan tämä vaikka treenin kannalta ja sitten seuraavalla kerralla voitetaan.

*japania, tarkoittaa itsemurhaa työtä tekemällä vrt. seppuku/harakiri

maanantai, 21. huhtikuu 2008

Laivalle lepäämään

Pääsin maihin viime keskiviikkona ja tänään palaan taas takaisin, tällä kertaa olen seitsemän lähtöä eli täyden viikon risteilemässä. Edellinen pätkä meni paremmin kuin ensimmäinen, on hieman helpompaa olla taikurina, kuin jonglöörina laivalla. Taikaesityksissäni on varmempi rutiini ja niitä on helpompi muuttaa lennossa kulloisenkin yleisön mukaan.

Olin siis maissa kaikkiaan neljä päivää, jotka olivat aika tiivisti aikataulutettuja. Torstaina esiinnyin Helsingissä asiakkaan messuosastolla, perjantaina oli toimistopäivä ja sirkusohjausta, lauantaiaamuna olin roudarina sirkuskoulun esityksessä ja illalla keikalla vesileppiksessä. Sunnuntaina kävin Savonlinnassa opettamassa sirkusta ja nyt maanantai aamuna hoidan vielä joitain toimistohommia ja pakkaan laivaa varten.

Maissa vietetyt neljä päivää ovat olleet todella hektisiä, sirkuskoulun kevätesityksen valmistelut ovat täyttäneen kaiken keikkailulta jääneen ajan. Joten olo on todellakin sellainen että pääsen laivalle lepäämään.

Tällä kertaa olen koko pestin jonglöörina, eiköhän siinä ajassa ala rutiinia syntymään ja keilat pysymään kädessä.