Päivitystauko on venynyt tällä kertaa pidemmäksi kuin koskaan aikaisemmin, kai. Syynä tähän on se, että vedin itseni todella piippuun kevään aikana, ehkä paremmin kuin koskaan aikaisemmin, joten työkuntoon palautuminen on kestänyt tavallista pidempään.

Laivalla alkoi rutiini löytyä jo viimeisten lähtöjen kohdalla, keilarutiini meni ilman pudotuksia ja muutkin numerot toimivat kuten piti. Toukokuun loppuun ajoittui todellinen kevään sesonki. Ollessani laivalta vapaalla ohjasin sirkuksen kevätesityksen ja tein joitain keikkoja maissa. Huhti-toukokuu vierähti käytännössä ilman vapaapäiviä. Toukokuun lopulla laskeskelin että viimeisen kolmen viikon aikana olin tehnyt viisikymmentäkolme esitystä. Se on paljon se.

Lavaesiintymiset päättyivät 1. kesäkuuta, jonka jälkeen vietin viikon Turussa sirkusta opiskellen. tämän jälkeen jäin suuresti kaivatulle kesälomalle. Takki oli todella tyhjä ja olo oli sellainen että jos haluaa itsensä tappaa, niin eikö sen voisi tehdä vähemmälläkin vaivalla?

Kesäloma alkaa tepsiä pikkuhiljaa, heinäkuussa olen jo tehnyt joitain keikkojakin, koettaen kuitenkin pitää työmäärän minimissä ja keskittyä puutarhan hoitoon ja oman kehon kuntouttamiseen. Pää on jo kunnossa mutta kroppa ei ihan vielä.

Uusi ohjelmanumeroni jossa jonglööraan keilapalloa ja kahta sapelia yksipyöräisellä ajaessani, on yllättänyt fyysisyydellään. Käytän paikallaan ajaessani oikeaa jalkaani, joten kun tekee esityksen kaksi kertaa päivässä kahden kuukauden ajan, niin se alkaa näkyä ja tuntua. Selkä, jalkaterät, pohkeet, ranteet ja sormien nivelet kipeytyivät ja aamuisin olo oli kuin haudasta nousseella. Nyt kivutkin alkavat helpottaa, kiitos levon, hieronnan ja kevyen liikunnan.

Lauantaina alkavat Kouvolan taikapäivät, ohjelmassa on luentoja ulkomaisilta huipuilta, taikuri ystävien tapaamista ja viihdeohjelmien sm-kilpailut. Olen jälleen kilpailussa mukana, tavoitteeni oli parantaa viimekertaista tulosta (voittaa), mutta tällä erää se ei tunnu realistiselta tavoitteelta. En ole pystynyt treenaamaan kesällä niin paljon kuin olisi pitänyt, eikä tunnu siltä että olisin onnistunut kehittämään ohjelmaani riittävästi viimekertaiseen nähden.

Tällä kertaa lähden siis kisoihin Suomen huippu-urheilijoilta lainatulla lampaan asenteella: ”teen parhaani ja katsotaan mihin se riittää”. Mielestäni realistinen tavoite on finaalipaikka kuuden parhaan joukkoon. Vaikka onkin typerää lähteä kilpailemaan tällä asenteella, en halua perua osallistumistani. Otetaan tämä vaikka treenin kannalta ja sitten seuraavalla kerralla voitetaan.

*japania, tarkoittaa itsemurhaa työtä tekemällä vrt. seppuku/harakiri