Nyt on ensimmäinen stand-up -komiikkasetti takana! Monta kertaa päivällä teki mieli soittaa järjestävälle kaverille, et ei pysty tulemaan, tai että haluan vielä kehitellä materiaalia, tai jotain muuta millä pääsisi pälkähästä. Onneksi en tehnyt niin.

Taikakeikkoja eN enää juurikaan jännitä, lähinnä se on sellaista pientä kutinaa vatsanpohjassa ennen esitystä, on helpompaa mennä lavalle kun tietää että osaa asiansa ja vitsit on testattuja ja toimivia.

Nyt oli kuitenkin eri tilanne. Olin miettinyt setin läpi ja omasta mielestäni se oli hauska. Mutta yleisön mielipide on eri asia kuin oma näkemykseni. Kuuluisiko sieltä edes naurua? On vain yksi tapa ottaa selvää, mennä esiintymään.

Ennen esitystä jännitti todella pajon, kädet tärisivät, vatsaa kouristeli ja oli kylmä koko ajan. Vaikka ympärilläni oli kavereita, olin aivan omassa maailmassani. Kelasin juttuja läpi, mietin mitä tekisin jos yleisö ei naura, tai mitä tehdä jos joku alkaa huudella väliin... 

Jännitys vain kasvoi oman vuoroni lähestyessä, odottaminen on pahinta. 

Lavalle päästyäni olo helpotti hieman, ja kun sain ensimmäiset naurut yleisöltä, rentouduin ja aloin nauttia esiintymisestä. Yleisö lähtee hyvin mukaan, saan aikaan hyviä reaktioita, nauruja ja aploodeja. Setin jälkeen on valtavan hieno olo, joka lähentelee euforian tunnetta, kädet tärisevät edelleen, tällä kertaa adrenaliinin takia. Valtava fiilis! Tätä täytyy saada lisää.

Ensikokeilu oli varsin rohkaiseva, nyt täytyy vain kääriä hihat ylös ja ryhtyä tekemään töitä asian eteen. Pikkuhiljaa minusta voi tulla ihan mukiinmenevä stand-up -koomikko. Yeah!