Pitkästä aikaa sain nukkua niin pitkään kun nukutti. Aina kun on kiire, pyrin pitämään siitä huolta, että syön ja nukun riittävästi, sillä heti jos unet tai syöminen jäävät vähemmälle, alkaa pinna kiristyä. Varsinkin vähät unet tekevät minusta ärtyneen ja kaikki vastoinkäymiset tuntuvat suuremmilta kuin ovatkaan.

 <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Eilen oli taas aika lennokas päivä. Heti herättyäni lähdin liikenteeseen ja kotiin saavuin vasta yö-myöhään. Vähän ennen kolmea soi puhelin ja minulta tiedusteltiin, voisinko tulla illalla esiintymään erääseen imatralaiseen ravintolaan. Aika viime tinkaan on jätetty esiintyjän buukkaus..

 

Illalla on pieni rako johon esitys saatiin sovittua. Olin tosin suunnitellut syöväni siinä välissä, mutta syödään sitten vaikka huomenna.

 

Sirkuskoulun jälkeen lähdin suoraan tulikeikalle, matkaan kului vajaa tunti. Paikan päällä pääsin heti esiintymään. Sää oli hyvä, 0 C, ei tuulta, esitys menee rutiinilla. Esityksen lopuksi teen tulennielemisnumeron, jossa vedän soihtua kyynärvarttani pitkin, jolloin tuli jää hetkeksi palamaan paljaalle iholleni. Tästä syystä minulla ei ole ihokarvoja käsivarsissani.

 

Tunsin nenässäni palaneiden karvojen käryn. Tuli polttaa hieman, annoin sen palaa liian kauan.

Kotimatkalla ranteeni kohdalla tuntui kuumotusta ja huomaan että siihen on noussut vesikello, muistutus siitä että tuli polttaa ja huolimattomuus johtaa loukkaantumisiin.

  

Taikakeikka menee rutiinilla, lavaesityksen jälkeen kiertelen pöydissä tekemässä lähitemppuja, jotka saavat huomattavasti paremman vastaanoton kuin lavasetti.

 

Keikan jälkeen varusteitani pakkaillessani tulee tutunnäköinen mies juttelemaan kanssani. Hän kertoo nähneensä minut keskiviikkona Joutsenossa esiintymässä, hymyilen ja kerron muistavani tapahtuman. Kotimatkalla mietin, missä olin keskiviikkona ja mikä Joutsenon keikka? Kestää hetken ennen kuin muistan tapahtuman.