Nyt tietokone toimii taas. Olen ollut reilun viikon ilman konetta ja olo on ollut todella orpo. Tämän pikku bugin hoitamiseen meni minulta noin kymmenen työtuntia hukkaan ja mikrotueltani varmaan tuplaten se määrä. Oli todella turhauttavaa temppuilla koneen kanssa, kun koko ajan päässä pyörii, että miten tämänkin ajan käyttäisin tehokkaammin. No nyt toimii taas, iso kiitos Mikolle, joka laittoi koneen kuntoon.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Samaan aikaan kun kone temppuili, hajosi myös toinen arkielämän peruspilari: vessanpönttö. Huomasin että vesisäiliön ja pöntön välistä suihkuaa vettä joka kerta kun vedän pönttöä. Kysyin isältäni neuvoa pulmaan ja hän tuli tutkimaan vikaa tuoden mukanaan työkaluja ja tiivistenauhaa. Hetken vikaa tutkittuaan hän löysi todennäköisen ongelman ja antoi korjausohjeet.

 

Perjantai-iltana aloitin huoltotyöt. Olin suunnitellut projektin eri vaiheet huolellisesti päässäni, joten homman piti sujua kuin kävely Kiinan muurin läpi a la Copperfield. Ensin katkaisin vedet ja purin pöntön. Homma sujuu ongelmitta kunnes tulee aika nostaa säiliö irti. Säiliön tiiviste oli liimannut säiliön todella tukevasti kiinni pönttöön, joten kiskaisen napakasti. Säiliö irtosi kyllä, samalla tosin alkaa tulevan veden putki vuotaa liitoksestaan. Koska vuoto on vähäistä, päätän ensin tiivistää pöntön ja huolehtia myöhemmin liitoksesta.

 

Koska säiliötä ei voi nostaa kuin reilut viisi senttiä, on tiivisteen poistaminen ja uuden laittaminen erittäin ikävä ja haasteellinen oma pikku projektinsa. Onnistun kuitenkin ja alan ruuvaata osia paikalleen. Viimein pönttö on siinä vaiheessa, että voin koeponnistaa tiivistykseni, tässä vaiheessa projektiin on mennyt reilu tunti aikaa. Laulan lyhyen virren, ristin sormeni ja vedän pöntön toivoen parasta.

 

Nyt pönttö ei vuoda ainoastaan samasta kohtaa kuin aiemmin,  vaan myös toiselta puolelta pönttöä muistuttaen enemmän suihkulähdettä kuin wc-istuinta. Tässä vaiheessa projekti on ollut siinä määrin palkitseva, että ensireaktioni on etsiä jostain iso leka ja hienontaa koko pönttö siihen paikkaan. Hetken hampaita kiristeltyäni totean, että se ei olisi rakentavin ratkaisu tähän pulmaan. Lekaakaan ei löydy.

 

Lauantaina isäni tulee jälleen tutkimaan tilannetta. Tällä välin veden pitää olla poikki, ettei se valuttaisi koko ajan rikkimenneestä liitoksesta. Isä keksii ratkaisun tilanteeseen ja päätämme hoitaa korjauksen sunnuntaina. Päätä pari päivää kiristänyt vanne alkaa pikkuhiljaa hellittää otettaan.

 

Sunnuntaina korjaamme pöntön ja se toimii taas. Iso kiitos isälleni, joka jälleen kerran auttoi minua.

 

Se, mikä tässä projektissa kiristi eniten, oli hukkaan mennyt aika. Olen taikuri en putkimies tai mikrotuki. Haluan tehdä sitä mikä on minun vahvinta osaamistani. Toisekseen ammattimiesten palkkaaminen pieniin hommiin tuntuisi vähän liian kalliilta huvilta.

 

Näinkin kiinnostavaa on taikurin arki nyt hiljaisemman sesongin aikana. Nyt kun perusasiat on saatu kuntoon, pystyy taas keskittymään täysipainoisesti omiin taika- ja sirkushommiin.