Hiihtopummeileva ystäväni Arttu heitti omassa blogissaan minulle haasteen kertoa viidestä erikoisuudestani, tässä on vastaus Artun haasteeseen:

 <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Viisi erikoisuuttani.

 

  1. Pepsi.

 

Juon Pepsiä päivittäin siinä missä muut juovat kahvia. Jos en saa päivittäistä Pepsi-annostani, saan vieroitusoireita: päänsärkyä, pientä kireyttä ja tärinöitä. Tiedän siis todennäköisesti, miltä kahvinjuojista tuntuu.

 

  1. Sivistyssanat

 

Minua ärsyttää, jos joku käyttää sanaa, jolle olisi hyvä ja selkeä suomenkielinen vastine. Toinen tilanne joka sivistyssanoissa ärsyttää on, jos joku käyttää sanaa ja asiayhteydestä käy ilmi, ettei tyypillä ole mitään hajua, mitä sana oikeasti tarkoittaa. Itse pyrin jättämään briljeerauksen snobeille ja käytän harvoin sivistys/lainasanoja, silloinkin mieluiten suomalaisia vastineita, esimerkiksi funktion sijaa toimintoa.

 

 

  1. Sananlaskut

 

Minua ärsyttää myös se, jos ihminen käyttää tunnettua sananlaskua väärin, esim. "kiiltää ku juutalaisen pallit" kun se oikeasti kuuluu "kiiltää ku juutalaisen munat". Tämä ero saattaa tuntua pilkunviilaukselta, mutta kun se ei ole sitä. Muuttamalla tätä yhtä sanaa, tuodaan vain esille se että ei ymmärretä mitä sananlasku alunperin tarkoittaa.

 

Sananlaskuhan on tullut siitä, kun juutalaiset ovat tunnettuja kauppamiehiä, niinpä aikoinaan juutalaiset torikauppiaat kiillottivat myynnissä olevat kananmunat, jolloin ne menivät kaupaksi paremmin. Tämän tiedon jälkeen ero sanonnoissa onkin jo yhtä iso kuin kivesten ja myynnissä olevien kananmunien välillä.

 

  1. Triviatieto

 

Jostain syystä tietynlainen triviatieto tarttuu päähäni todella hyvin, hyvänä esimerkkinä edellisen kohdan kertomus juutalaisen munista. Muistan, että DNA tulee sanoista deoksiri (bo)nukleini happo (engl. happo=acid), muistan Mustanaamion, Peppi Pitkätossun ja Napoleonin hevosten nimet, mutta jos minulta kysytään tiedänkö missä Imatralla sijaitsee Heikinkatu, joudun tarkistamaan asian kartasta ja sieltähän selviää, että se on yksi pääkaduista.

 

  1. Pikkutarkkuus

 

Tietyissä asioissa olen hyvin pikkutarkka, esimerkiksi siinä että CD-levyni ovat aakkosjärjestyksessä, saman bändin levyt julkaisemisjärjestyksessä. Kirjani ovat näennäisen epäjärjestyksessä, mutta näin ei ole. Ne on järjestelty aihepiireittäin; tietokirjat, taikakirjat, sirkus, muut harrastukset ja viihde.

 

Jos joku pyytää minulta kirjaa lainaksi, hän saa noin puolen tunnin luennon siitä, kuinka kirjaa tulee käsitellä, kuinka harvinainen kyseinen kirja on, paljonko se maksaa ja mitä hirveyksiä tapahtuu jos en saa sitä ajoissa ja täysin samassa kunnossa takaisin. Toisin sanoen, jos kirja löytyy kirjastosta on vaivattomampaa lainata se sieltä.