Tänään kuulin äänen, jota olin jo jonkin aikaa odottanut kuulevani. Se on ääni, joka lähtee oven sulkeutumisesta sen jälkeen, kun sirkuskoulun kaikki tavarat on tuotu teatterilta takaisin koululle.

 

Kyseinen ääni tarkoittaa myös sitä, että sirkuskoulun kevätlukukausi on viimein päättynyt. Lukukausi huipentui tänään viimeiseen kevätesitykseen. Esityksiä oli kaksi; yksi eilen ja toinen tänään. Katsomo oli täynnä molemmissa esityksissä.

 

Kevätesitystä varten on tehty töitä kiihtyvällä vauhdilla jo viime syksystä lähtien, loppurutistus tapahtui kuluneen kahden viikon aikana.

Toissa viikolla rakentelin rekvisiittaa esitykseen ja hoidin muita esitykseen liittyviä asioita. 

Tällä viikolla olemme harjoitelleet nuorten kanssa joka ilta, harjoitukset ovat olleet pitkiä (4-5h) ja vaatineet pitkää pinnaa niin lapsilta kuin minultakin.

Maanantai ja tiistai olivat kaikkein stressaavimmat päivät, kun näytti siltä, että esitys on vielä täysin keskeneräinen. Pikkuhiljaa se sieltä sitten kuitenkin valmistui ja voin olla lopputulokseen tyytyväinen.

 

Kaikkein hienointa oli nähdä miten esiintyjien yhteishenki syntyi ja kasvoi viikon aikana. Kaikki kannustivat toisiaan ja jokainen huolehti myös yhteisistä asioista. Loppuviikosta minun ei enää tarvinnut juurikaan puuttua toimintaan, vaan alkulämmittelyt ja venyttelyt hoituivat omatoimisesti ja tavaratkin löysivät paikkansa minun siihen puuttumatta.

 

Kuvasin tämän päivän esityksen, ennen esitystä haastattelin jokaista esiintyjää ja kyselin tuntemuksia. Suurin osa sanoi että on tylsää kun sirkuskoulu jää kesätauolle, ja kun kysyin oliko viikko ollut rankka, oli yleisin vastaus "joo, mutta hauskaa on ollu".

 

On ollut todella mahtavaa harrastaa ja tehdä töitä näiden iloisten, luovien ja vallattomien nuorten kanssa.  Vaikka kesätauko tuleekin tarpeeseen, on olo silti hieman haikea. Takana on taas yksi vaiherikas kausi sirkusta.