<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Niinhän siinä sitten kävi, että tavoite jäi saavuttamatta, enkä päässyt edes mitalikolmikkoon. Selviydyin kuitenkin finaaliin, eli sijoituin kuuden parhaan joukkoon, mikä sinällään ei ole huono saavutus, mutta odotukset olivat suuremmat.

 

Lähdimme aikaisin lauantaiaamuna kohti Kouvolaa imatralaisten taikurikollegojeni kanssa, koska viihdeohjelmakisan ensimmäinen karsintaerä alkoi kymmeneltä ja halusimme seurata kisan alusta asti. Itse kilpailin toisessa erässä, joka alkoi yhdeltä.

 

Vaikka olen esittänyt tulishowtani satoja kertoja sen enempiä jännittämättä ja esiintymisestä nauttien, toi kilpailutilanne aivan uudenlaisen jännityksen. Oman vuoron odottaminen oli todella tuskallista, olin hermostunut, enkä olisi malttanut olla paikoillani. Valmistelin tavarani hyvissä ajoin ennen esitystä, lämmittelin kaikilla välineillä ja viimeiset hetket ennen esitystä käytin kuuntelemalla fiilismusiikkia, keräten energiaa esitystä varten. Kun vihdoin tuli oma vuoroni, olin täynnä itseluottamusta ja nautin lavalla olemisesta, oloni oli kuin rokkotähdellä.

 

Esitykseni meni hienosti. Sain yleisön mukaan ja ilmeisesti tuomaristokin tykkäsi, koska valitsi minut jatkoon. Minun alkuerästäni pääsi jatkoon viisi kilpailijaa ja ensimmäisestä vain yksi.

 

Finaali alkoi kahdeksalta. Olin esiintymisjärjestyksessä kolmas. Ennen esitystä kävin samat rutiinit läpi kuin edellä: lämmittelyt eri välineillä, soihtujen kastelu ja fiilismusiikit. Tällä kertaa lavalle meno oli jo helpompaa. Esitykseni oli hyvä perussuoritus, ei mikään aivan huippu, mutta sellainen johon voin olla tyytyväinen.

 

Kilpailuohjelmien jälkeen esiintyivät Taikapäivien ulkomaiset vieraat, joiden jälkeen oli palkintojen jako. Muiden kilpailijoiden ohjelmien näkeminen sai minut epäilemään sijoitustani, mutta odotin silti jännittyneenä lavan takana. Tulosten kuulemisen jälkeen olin pettynyt, ei edes kolmatta sijaa. Toisaalta muut finalistit olivat maailmanmestareita, Suomenmestareita, edellisvuosien mitalisteja ja pitkän linjan ammattilaisia, joten huonommilleni en hävinnyt.

 

Tavoitteestani jäämistä en käy selittelemään, ohjelmani olisi yksinkertaisesti pitänyt olla parempi. Niin hyvä, että kenellekkään ei jää epäselväksi kenelle voitto kuuluu. Kahden vuoden päästä on uudet kisat, joten tässä on hyvä motivaatio harjoitella, ensikerralla olen taas parempi!

 

Ehkäpä vaatimattoman egoni kannalta on parempi, etten voittanut ensimmäisiä kisojani. Välillä on hyvä oppia myös nöyryyttä.