Viime viikonloppuna oli päällekkäin sekä taikakoulutusta Turussa että keikka Savonlinnassa sunnuntaina. Eli en kerkeäisi olla koulutuksessa kuin lauantaipäivän, mietin viitsinkö lähteä yhden päivän takia Turkuun asti. Otin kuitenkin itseäni niskasta kiinni muistuttaen, että tämä on minun työtäni - vaikkakaan se ei saa junassa istumista tuntumaan yhtään sen herkummalta - varsinkin kun on tehnyt sitä viime aikoina riittävältä tuntuvan määrän ja lämpötila pyörii kolmenkymmenen asteen tuntumassa.

 

Yritin varata hotellia Turusta perjantaiyöksi. Se osoittautui mahdottomaksi tehtäväksi, kaikki hotellit olivat täynnä. Myöhemmin kaverini tiesi kertoa, että siellä on meneillään Ruisrock, joka lienee syy tähän.VR:n aikatauluja tutkittuani kehitin b-suunnitelman: yöpyisin pe-layön Helsingissä kaverini luona ja sieltä kerkeäisin mukavasti aamulla puoli kymmeneksi Turkuun.

 

Kaiken tämän kikkailun jälkeen saavuin Turkuun ja olin ajoissa koululla. Opettajaksemme saimme Avner Aisenbergin, joka on varsin monitahoinen esiintyjä. Hänen esityksensä sisältää taikuutta, klovneriaa ja mimiikkaa.


Päivän teemana oli hengitys, ryhti ja näyttämölletulo. Nauroimme monesti kurssikavereidemme kanssa sitä, miltä nämä harjoitteet kuulostavat kerrottuna sellaisille, jotka eivät olleet paikalla, tai eivät ole itse olleet vastaavassa koulutuksessa.

 

Esimerkkinä voisin käyttää yhtä harjoitustamme, jossa saimme parin kanssa pienen vessapaperista rytätyn pallon, jota sitten siirtelimme kädestä toiseen, kokeillen samalla hengittää eri rytmillä, kuvitellen välillä että pallo on arvokas helmi ja välillä skorpionin muna, samalla tarkkaillen kuinka se vaikuttaa käyttäytymiseemme.

 

Yksi mieleen painuvimmista opeista oli se, että taikurin ei pidä yrittää olla kiinnostava, vaan kiinnostunut. Tarkoittaen sitä, että taikurin pitää olla innostunut omasta tekemisestään, jos taikuri on välinpitämätön, niin on yleisökin.

 

Avnerin opetus antoi minulle paljon ajateltavaa. Nyt täytyy ensin tarkkailla omaa esiintymistäni ja sen jälkeen miettiä miten voisin parantaa sitä, näitä oppeja hyödyntäen.

 

Viiden aikaan kiittelin Avneria ja sanoin hei heit kurssikavereilleni, Kouvolan taikapäivillä tavattaisiin taas. Junamatkani kotiin kesti viisi ja puoli tuntia sisältäen junanvaihdot Toijalassa ja Riihimäellä. Odottaminen ei saanut minussa suuria jippii-elämyksiä aikaan.


Odotuksista huolimatta kotimatka meni suht leppoisasti tätä kirjoittaen, korttitemppuja harjoitellen ja lukien.


Sunnuntaina esiinnyin Savonlinnassa. Aurinko paistoi ja lämpötila oli yli 30 astetta. Esitin taikasetin ja tulishown kuumuudesta kärsien. Esitykset menivät "ihan kivasti" mutta parhaimpaani en yltänyt. Tiedän että aina ei voi onnistua täydellisesti, mutta pyrin silti siihen.