Lento lähti 23.6. hieman aikataulusta myöhässä, mutta se ei haitannut. Olin unessa lähes välittömästi penkkiin istuttuani, ainoa asia mikä häiritsi nukahtamistani oli viereisen naisen erittäin runsas parfyymi. Toisaalta oletettavasti kuorsasin hyvin voimakkaasti, koska heräsin siihen kerran itsekin, potut pottuina

 

Saavuttuani Varsovaan suunnistin hostellilleni, jossa tapasin heti pari suomalaista. Ensin tuli mieleeni tehdä pikku käytännönpila ja esittää vaikka olevani tsekki ja tekeytyä suomea ymmärtämättömäksi. En kuitenkaan käynyt ottamaan selvää, mitä tämä olisi saanut aikaan, vaan heittäydyin juttusille. He olivat myös menossa Krakovaan, joten vaihdoimme yhteystietoja siltä varalta, että tapaisimme siellä.

 

Torstaina suunnistin kohti Krakovaa. Kolmen tunnin junamatkan jälkeen olin perillä, jälleen kartta kouraan ja suunnistamaan. Löysin helposti perille hostelliini, majoituin siistiin ja avaraan kymmenen hengen huoneeseen, joka maksoi 50 zlotya/yö, eli noin 12 €.

 

Siistiydyttyäni lähdin katsomaan mitä oheispalveluja hostelli tarjoaisi. Hostellissa oli joka ilta grilli kuumana ja yhdeksällä zloty:llä (n.2€) sai syödä niin paljon makkara-pekoni-sipuli-hampurilaisia kuin jaksoi syödä. Hintaan sisältyi myös ilmainen olut (0,5l), varsin kohtuuhintaista. Päätin että en jaksa lähteä hakemaan mitään gastronomista seikkailua enää tänä iltana, joten päätin ottaa grilli-illallisen.

 

Paikka oli kuin laulusta tuttu Viipuri. Yksin ei tarvinnut olla ellei halunnut, löysin heti juttukaverit kolmesta kanadalaisesta hepusta jotka olivat matkalla kaverinsa häihin Prahaan ja olivat päättäneet yhdistää hieman reissaamista juhlan edelle. Eikä mennyt kauan, kun pääsin jo esittämään muutaman taikatempunkin. Menin ajoissa nukkumaan sillä seuraavana päivänä olisi ohjelmassa Auschwitz-Birkenaun retki.

 

Krakovasta on vajaan kahden tunnin bussimatka Osviecheminin kaupunkiin, joka tunnetaan paremmin saksalaisella nimellään:Auschvits. Bussimatka sujui nukkuen ja ystävällinen kuljettaja herätti minut pysäkilläni. Heräteltyäni itseäni hetken suuntasin kohti museon pääsisäänkäyntiä. Minulla olisi ollut mahdollisuus osallistua opastetulle kierrokselle, mutta laumassa kulkeminen ei oikein istu tyyliini, joten ostin opasvihkosen josta saisin syventävää tietoa museosta.

 

Aloitin kiertelyni Auschwitzin leiristä, kaksikerroksisten, punatiilisten parakkien sisällä oli näytteillä keskitysleirin julmuuksista kertovaa materiaalia, kuten murhatuilta naisilta kerittyjä hiuksia, zyklon-b -kaasun säilytysastioita ja vangeilta takavarikoitua omaisuutta saksalaisella järjestelmällisyydellä lajiteltuna.

 

Seuraavaksi siirryin Birkkenaun leirille, joka on noin kolmen kilometrin päässä Auschwizista. Vasta täällä koko julmuuden laajuuden pystyi kunnolla käsittämään. Kiivettyäni nk. kuolemanportin päällä olevaan torniin, pystyin näkemään piikkilanka-aitaa lähes silmänkantamattomiin, parakkeja loputtomissa riveissään ja oman pistoradan, jolla uusia vankeja tuotiin leirille junalasteittain.

 

Kuvassa Birkenaun leiriä, parakit olivat hevostalleja jotka oli suunniteltu 50:lle hevoselle, niihin majoitettiin 400 vankia/parakki.

 

Varovaisten arvioiden mukaan leirille tuoduista vangeista noin 70-80% olivat liian huonokuntoisia tehdäkseen työtä. Heidät ohjattiin suoraan kaasukammioon, eli "suihkuun" kuten heille uskoteltiin.

Näin hieman ironisena sen, että vankeja "suihkuun" paimentavien vartijoiden tilalla oli nykyään turistioppaat, jotka paimensivat omaa laumaansa samaa hiekkatietä pitkin.

 

Auschvitz-Birkenaun retki veti hiljaiseksi, on tärkeää että tätä historiaa säilytetään jälkipolville, että sama ei toistuisi uudelleen. Päällimmäisenä jäi mieleen koko tuhoamisleirien mielettömyys. Miten joku voi olla niin sekaisin päästään, että päättää organisoida näin massiivisen ja järjestelmällisen joukkotuhon? Paluumatka sujui syvissä mietteissä.

 

Kuten aikaisemmin kerroin, olin suunnitellut käyväni Slovakiassa ja sieltä meneväni Prahaan, mutta homma ei mennyt aivan niin, sillä huomasin viihtyväni Krakovassa niin hyvin että päätin jäädä vielä maanantaihin asti (päivän pidempään kuin olin suunnitellut). Sunnuntaina kävin kysymässä, olisiko hostellissa tilaa vielä kahdeksi yöksi, sillä en jaksanut lähteä reissun loppupuolella istumaan pitkiä junamatkoja Prahaan (6,5h) ja Prahasta Varsovaan (n.9h).

 

Krakovassa oli todella paljon nähtävää ja tehtävää. Kiertelin vanhassa kaupungissa, kävin katsomassa Krakovan linnaa, istuin kahviloissa Kazimierezin juutalaiskortteleissa ja kävin uimassa vanhalla louhoksella, joka oli täyttynyt vedellä. Silti tekemistä ja näkemistä olisi ollut vielä vaikka toiseksikin viikoksi.

 

 

Vesi oli juuri sopivan virkistävää ja riittävän syvää, että kalliolta pystyi hyppäämään veteen.

 

Aikani Krakovassa kului varsin joutuisasti, oli todella rentouttavaa olla vailla huolia, puhelin oli suljettuna, sähköposteja en käynyt lukemassa, eikä muutenkaan murheet painaneet. Useasti tuli hymyiltyä ja ajateltua että "onpa kivaa olla mie".

 

Tässä hollantilainen T (oikaa nimi oli liian vaikea äännettäväksi, joten kutsuimme häntä pelkäksi T:ksi)

yrittää klassikkobaaristunttia.

 

Tapasin paljon uusia tuttavuuksia eri maista, joiden kanssa vietin aikaani maailmaa parantaen ja ajatuksia vaihtaen, vaikka koenkin että olen varsin avarakatseinen ja median meille välittämään maailmankuvaan kriittisesti suhtautuva, huomasin että taas jouduin korjaamaan käsityksiäni ja omia ennakkoasenteitani. Toisin sanoen olen taas avartanut maailmankatsomustani ja oppinut jotain uutta - siitähän matkailussa on kyse - suosittelen kaikille.