Turun taikakurssimme piti tiistaina oppilasnäytöksen, jossa jokainen pääsi testaamaan omia uusia temppujaan. Minäkin testasin juuri hankkimaani illuusiota ja itse kehittämääni kännykän rikkomistemppua. Sain paljon uusia ideoita kyseisiin temppuihin ja pääsin kokeilemaan niitä oikean yleisön edessä, optimaalisissa teatteriolosuhteissa. 

Toisten taikureiden kanssa vietetty aika menee harvoin hukkaan, eivätkä nämäkään neljä päivää olleet poikkeus.

Taikureiden kesken on jo vuosien ajan käyty kiivasta keskustelua siitä, onko taikuus taidetta vai ei. Keskustelu pompahtaa aina aika ajoin esille, eikä siihen koskaan olla saatu vastausta.

Ennen kuin nyt, kuulin kurssilla että eräältä taikurilta oli kysytty tv-haastattelussa tätä samaa taikureita jo pitkään piinannutta asiaa. Tähän taikuri oli vastannut "Kyllä, taikuus on taidetta" - hän oli perustellut vastauksensa ytimekkäästi toteamalla "koska ei makseta alvia". Tämähän on totta, sillä verottajan silmissä taikuus lasketaan taiteilijatoiminnaksi ja näin ollen kuuluu alv-kantaan 0%.

Tällä saatiin piste sitten tällekin keskustelulle, sillä verottajan sana on totuus! Myöhemmin kuulin, että haastattelu ei mennyt aivan näin yksioikoisesti, kyseinen taikuri oli perustellut kantaansa parilla muullakin argumentilla, tämän alv-kommentin ollessa yksi niistä. Humoristit kollegat olivat vain irrottaneet kommentin asiayhteydestä ja värittäneet sitä hieman. Minusta tosin kommentti sellaisenaan olisi ollut jo riittävä.

Esityksemme jälkeen lähdin ajamaan kotiin, ajomatka kesti noin viisi tuntia ja olin kotona vähän ennen kahta yöllä. Keskiviikko ja tämä päivä on mennyt rutiininomaisiin toimistohommiin,  lepäilyyn ja sirkuskouluun.

Huomenna olisi edessä lähtö Oulun koulutukseen, osa tavaroistani on edelleen purkamatta, mutta miksi vaivautua? Vaihtaa vain likaisten vaatteiden tilalle uusia ja olen valmis lähtemään uuteen reissuun.