<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Odottamani sunnuntai koitti viimein, tuoden mukanaan hetken omaa aikaa ja lepoa.

 

Keskiviikko ja torstai vierähtivät Kotkassa kauppakeskuksen avajaisissa, keskiviikkona taika-, tuli ja illuusioesitykset kutsuvierastilaisuudessa ja torstaina kolme taikasettiä ja 200 ilmapalloeläintä esitysten välissä.

 

Kauppakeskuksissa esiintyminen on lähes samanlaista kuin kadulla esiintyminen, koska ihmiset on saatava pysähtymään ja heidän mielenkiintonsa pitäisi saada pidettyä yllä koko esityksen ajan. Tosin kadulla saa itse valita esiintymispaikkansa ja aikansa; en varmaan olisi valinnut hampurilaisravintolan istumapaikkojen keskellä, rullaportaiden alapäässä sijaitsevaa paikkaa, jos olisin itse saanut pystyttää esiintymispaikkani.

 

Oman lisänsä näihin keikkoihin tuovat vanhempien valvovan silmän alta karkuun päässeet "voimainsa tunnossa" olevat 10-12-vuotiaat pojat, jotka kokeilevat omaa itsenäisyyttään ja opettelevat kokeilun kautta yleisiä käyttäytymisen normeja.

 

Mieleni olisi tehnyt tarjota muutamalle tälläiselle uteliaalle tutkimusmatkailijalle aimo annos kokemusoppimista siitä, että esiintyjän tilaa tulee kunnioittaa eikä taikurin salkkuun ole hyvä kurkkia, varsinkaan kesken esityksen. Hoidin asian kohteliaan diplomaattisesti, joten uskon että olin ainoa kenelle asiasta jäi hapan maku.

 

Kaikista häiriötekijöistä huolimatta yleisöä pysähtyy seuraamaan esitystäni ja saan heidät nauramaan ja osallistumaan esitykseeni, joten olen kai täyttänyt asiakkaan esitykselleni asettamat tavoitteet.

 

Perjantai oli normipäivä, sirkusta ja keikka Imatralla. Asiakas oli hieman aikataulusta jäljessä, joten esitykseni alkoi puolisen tuntia myöhässä. Se on täysin normaalia ja useimmat iltatilaisuudet ovat keskimäärin puoli tuntia myöhässä. Näin kiireen keskellä tälläiset pikkuasiat alkavat kiristää pinnaa tavalla, jota ne eivät normaalisti tee.

 

Odotellessani sain itseni tyyntymään ja esitys meni erittäin hyvin. Asiakas kiitteli ja tarjosi korvausta ajasta joka meni odotellessa, kieltäydyin kohteliaasti lisäkorvauksesta - loppujen lopuksi puoli tuntia on lyhyt aika suurempia kokonaisuuksia ajatellen.

 

Keikan jälkeen pakkailin tavaroita Oulun keikkaa varten aikaista aamuherätystä manaillen, liikkeelle olisi päästävä kahdeksan aikoihin.

 

Lauantaina myöhästyin lähdöstä vain puolelle tunnilla, onneksi olen varannut aikatauluun runsaasti aikaa entäpä jos -tilanteille. Ajokelit eivät totisesti suosineet minua. Alkumatkan pikkutiet olivat peilijäässä ja auto heiluu levottomasti vaikka ajoin alle kuuttakymppiä. Mietin onko joku rengas mahdollisesti puhki. Pysäytin auton tarkistaakseni asian. Kun kiersin autoa ympäri, en meinannut pysyä pystyssä. Oli kuin olisi kävellyt curling-radalla liukutossu kummassakin jalassa. Renkaissa ei siis ollut vikaa, vaan tiessä.

 

Pääsin Ouluun ehjänä ja ajoissa, takana seitsemän ja puoli tuntia auton ratissa. Asiakkaan varaama hotelli yllättää positiivisesti. Tyynyvaihtoehtoja on kaksi vakiona erikoistoivomuksesta saa tilattua kaikkiaan viittä eri tyynyä, pallokuitu-, untuva-, tai non allergic -kuitutäytteellä. Untuvaa ja pallokuitua on kumpaakin tarjolla kahta eri kovuutta. Molemmat vakiotyynyt vaikuttavat hyviltä, joten en näe aiheelliseksi juoksuttaa henkilökuntaa.

 

En ehdi kauan ihailla hotellihuonettani, sillä on jo aika lähteä suunnistamaan esiintymispaikalle. Luon haikean katseen sängyn suuntaan. Kestäisi kauan, ennen kuin pääsisin testaamaan pallokuitustandard- tyynyn nukkumaominaisuuksia.

 

Esiintymispaikalla takahuoneen taso luo toisen iloisen yllätyksen. Käytössäni on pieni neuvottelutila, jonne minulle tarjoillaan ruoka. Tämä on todella luksusta, sillä useimmiten takahuone on joku täyteen ahdettu henkilökunnan tila ja jos ruokaa tarjotaan esiintyjille, pitää se noutaa itse keittiöstä henkilökuntaa väistellen ja anteeksi pyydellen.

 

Aloitan iltapuhteeni kiertelemällä pöydissä lähitemppuja tehden. Samalla saan tuntumaa siitä, minkälainen illan yleisö on sekä yritän myös valita sopivia avustajia lavaesitystä ajatellen.

 

Stand-upesitys menee loistavasti, olen rento ja vapautunut lavalla ollessani. Osasyy tälle on varmasti se, että olen saanut olla omassa takahuoneen rauhassa valmistautumassa esitykseeni.

 

Illan viimeinen veto on tulishow. Olen asiakkaan kanssa sopinut tähän liittyvistä järjestelyistä, joita ovat mm. palohälyttimien poiskytkeminen esityksen ajaksi ja lavan edustan moppaaminen esityksen jälkeen. Tulishow menee hienosti, soihtuosiossa pudotuksia tulee pari mutta muuten voi kokonaisuuteen olla tyytyväinen. Esityksen jälkeen kuljetan soihtujani pihalle, kun kuulen että palohälytin on lauennut, tämäpä jännää alan miettiä vastuukysymyksiä pakkaillessani loppuja kamoja.

 

Kamoja kuljetellessani asiakkaat tulevat kiittelemään kädestä pitäen ja käyntikortteja saa jakaa kuin black jack pöydässä kortteja, tilaajakin tulee kiittelemään, joten jälleen yksi tyytyväinen asiakas. Paloautoja ei kuulu paikalle ja kuulen että kyseessä on ollut hälytys, joka ei ole lähtenyt eteen päin poiskytkennän vuoksi.

 

Pääsen puolen yön aikaan hotellilleni. Voinen olla tyytyväinen päivän työhöni, uni maittaa. Seuraavana päivänä odottikin taas reipas seitsemän tunnin ajomatka takaisin Imatralle.