Viikko vierähti sirkuskoulun asioita hoidellessa ja viikonlopun keikkojen hienosäädössä. Ehdin myös yhteen muuttoon ja lehtihaastatteluun. Nyt on meneillään aika, jolloin en mielelläni ota mitään ylimääräistä tehtävää. Kaikki energia menee siihen, että selviää seuraavasta keikasta kunnialla. Puhelinmyyjät saavat varsin tylyjä vastauksia: "Onko hetki aikaa?" "Nyt on aika kiire" "Milloin olisi parempi aika?" "Tammikuussa" "Kiitos hei".

 <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Eilen käväisin keikalla Helsingissä. Asiakkaani oli tilannut minulta koko illan setin, mikä piti sisällään stand-up-taikaa, lähitemppuja ja tulishow:n. Oman erikoisuutensa tilaisuuteen toi se, että teemana oli keskiaika ja myöskin esiintyjältä oli tilattu tilaisuuden hengen mukainen pukeutuminen. Niinpä olin vuokrannut Imatran teatterilta narriasun, joka oli varsin näyttävä ja toi mielenkiintoista vaihtelua keikkailuun.

 

Asu toi mukanaan uuden haasteen, sillä siinä ei ollut yhtään taskua. Ratkaisin ongelman ostamalla pienen olkalaukun, jota pystyin käyttämään taskuna. Asun housuina oli sukkahousumaiset trikoot, mitkä tekivät oloni varsin "ilmavaksi". näistä haasteista huolimatta selvisin esityksistäni hyvin, eikä asu haitannut suorittamistani, pikemminkin päinvastoin: oli hauska heittäytyä rooliin ja revitellä.

 

Tämänkertaista tulishowta varten olin käynyt paikan päällä teettämässä palotarkastuksen ja sopinut esitykseen liittyvistä asioista, kuten palohälyttimien poiskytkennästä esityksen aikana. Valmistauduin showta varten paremmin kuin yhteenkään aikaisempaan: sammutuskalustona minulla oli kaksi sammutinta, kolme sammutuspeitettä ja ruiskukannullinen palonsuoja-ainetta. Määrä, joka ylittää kirkkaasti tilapäiselle tulityöpaikalle asetetut vaatimukset. Lisäksi paikalla oli palovartijana ystäväni Simo, jonka tehtävänä oli hoitaa sammutus siinä tapauksessa, että olisin itse estynyt, toisin sanoen palaisin ihmissoihtuna.

 

Tulishow meni hyvin, asiakkaat suorastaan riehaantuivat esityksen jälkeen! Osa heistä osoitti suosiotaan seisoen. Fiilis oli todella hieno! Kunnes kuulin palohälytyksen. Tällä kertaa en ollut niin stressaantunut asiasta kuin viikko sitten. Päässäni pyöri lähinnä ajatus, että taas, mikä tässä on vikana. Tällä kertaa palokuntakin tuli paikalle, vasteaika oli kolmen minuutin luokkaa.

 

Palomies tuli saliin tarkastamaan näkyykö paloa. Koska paloa ei näkynyt, hän vinkkasi minut ja ravintolapäällikön mukaansa selvittämään asiaa. Olin ennakoinut, että tällaista olisi edessä, joten olin varannut mukaan oman kappaleeni palotarkastuspöytäkirjasta, tositteen yrittäjän vastuuvakuutuksesta ja tulityökortin. Jos menisi kiistelyksi, voisin ainakin osoittaa, että olen hoitanut oman osuuteni parhaalla mahdollisella tavalla.

 

Minut ohjattiin sähköpääkeskukseen, jossa sijaitsi myös palohälytinjärjestelmän ohjausyksikkö. Paikalla oli palomiesten yksikköpäällikkö, ravintolapäällikkö, laitosmies (jonka tehtäviin kuului hälyttimien päältäkytkentä) ja minä. Lyhyen palaverin päätteeksi selvisi, että joku hälyttimistä oli jäänyt kytkemättä pois päältä. Virhe ei ollut siis minun, enkä päässyt edes näyttämään tulityökorttiani.

 

Tällä hetkellä tieto on se, että palolaitoksen käynnistä ei tule ylimääräisiä kustannuksia. Jos niitä tulee, niin mielestäni minä en ole se kuka niistä vastaa. Asiakas ei ollut tilanteesta milläänsäkään, itseäni tilanne harmitti. Jos kaikki olisivat hoitaneet tehtävänsä kuten kuuluu, olisi pelastuslaitoksen kuokkavieraalta vältytty. Tosin muutamat naiset eivät näyttäneen pahastuvan yllätysvisiitistä ollenkaan.

 

Asiakas kiitteli kädestä pitäen ja jälleen selkääntaputtelijoita riitti. Olin jälleen onnistunut täyttämään minulle asetetut odotukset. Tyytyväisenä lähdin ajelemaan kotiin, jonne saavuin noin puoli neljä yöllä, unta ei tarvinnut odottaa.

 

Nyt nollaan autoni trippimittarin ja lähden kohti Jyväskylää, siellä odottaa tämän illan keikka.