Viime lauantaina kävi pieni iskuryhmä nuoria sirkuskoululaisiani harjoittelemassa ilma-akrobatiaa Lappeenrannan sirkuskoululla. Ohjaajana toimi Lappeenrantalainen ilma-akron ohjaaja Ilona Jääski. Itse olin mukana harjoittelemassa ja ottamassa oppia ohjaamisesta.

 <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Itseäni hieman jännitti se että miten sirkuskoululaiseni jaksaisivat harjoitella, sillä ilma-arkrossa suurin osa tekemisestä on kiipeämistä ja roikkumista, mikä tekee siitä fyysisesti varsin vaativaa.

Huoleni osoittautui turhaksi, sillä nuoret malttoivat hädin tuskin pitää ruokataukoa ja vanhempien tullessa hakemaan, he eivät olisi malttaneet lopettaa.

 

Trapetsitaiteilija Mustonen

 

Oli ilo seurata nuorten intoa tehdä ja oppia uutta, samalla innostuin itsekin harjoittelemaan ilma-akrobatiaa. Kyllähän siitä semmoinen liikkeen sulokkuus vielä jäi puuttumaan, mutta muutama temppu onnistui ihan kivasti.

 

Ja nyt vuorossa kangas, oikealla Ilona Jääski, ylhäällä renkaassa Niklas Lampinen.

 

Koin suurta ylpeyden aihetta harjoitusten loputtua, kun juttelin Ilonan kanssa harjoituksista. Ilona kiitteli ja sanoi että on mukava opettaa tämän kaltaista ryhmää, joka tekee innolla ja malttaa kuunnella ohjeita. Myöskin paikalle sattunut toinen Lappeenrantalais ohjaaja kehui Imatran sirkusnuoria jotakuinkin näin "olispa meilläkin tämmösiä harrastajia". Toppuuttelin tyttösiä sanomalla, että siinä on ehkä vielä mukana hieman vieraskoreutta uutta lajia ja uusia ohjaajia kohtaan. Tästä huolimatta kotimatka meni itsekseni tyytyväisyydestä hykerrellen, kyllä Imatralla osataan!

 

Tätä sama intoa voi lukea alla olevan kirjoitukseni kommentista, jonka sirkuskoululaiseni on sinne kirjoittanut.

 

Saavuttuani kotiin oli aika alkaa valmistautua illan taikakeikkaa varten. Keikka oli Imatralla, joten ei tarvitse ajella autolla ympäri Suomea ja kotona olisi noin 10 min. keikan päätyttyä. Olo keikalle lähtiessä oli hieman väsynyt, en löytänyt sisältäni suurta tunteenpaloa ja viihdyttämisen intoa, mutta ei auta, kamat salkkuun, puku päälle ja keikalle.

 

Olin hyvissä ajoin paikalla, tein viime hetken valmistelut ja jäin odottamaan vuoroani, fiilis oli edelleen hieman kadoksissa. Esitys alkoi ajallaan ja kadoksissa ollut esiintymisvietti löytyi välittömästi kuultuani ensimmäiset aploodit. En edes itse tiedä mistä fiilis löytyi, yleisön edessä olo tuntui valtavan hyvältä, olo oli rento ja luonnollinen.

 

Keikka oli loistava, vitsien rytmitys osui kohdalleen, pystyin reagoimaan yleisön kommentteihin ja esiintymien tuntui luontevalta. Ilmiö on aika mielenkiintoinen, sillä se toistui myös Espoossa viikko takaperin, fiilis lähteä esiintymään ei ollut suuren suuri, mutta esityksen alkaessa kropan valtaa valtava energia. Espoon tulishow oli todella hyvä, vauhdikas ja sisälsi runsaasti improvisoitua huumoria.

 

Keikan jälkeen oli todella hyvä fiilis, päivä oli täydellinen, ensin hyvää fiilistä sirkusnuorten parissa ja illalla onnistunut taikakeikka, todellinen pala omaa unelmaani.