Koska olen esiintyjä pääsen itse harvoin juhliin vieraaksi. Silloinkin kun olen vieraana on minulla yleensä kaksoisrooli taikurina tai yleisenä illan ohjelmavastaavana tms. kisaisäntänä. Kuten viime viikonloppuna kun salaseurani RT järjesti kansainvälisen euro miittingin. Juhlajärjestelyissä osalleni lohkesi varsin luontevasti ohjelmavastaavan pesti. Tehtäviini kuului mm. juontaa perjantai-illan juhla, pitää huolta että juhlatunnelma pysyy katossa ja ohjelma aikataulussa.

 <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Viihdyin juhlissa suuresti, paikka ”myrskyn silmässä” sopi minulle. Vaikka ilta oli rankka, en usko että olisin tyytynyt pienempään rooliin, todennäköisesti olisin kammennut lavalle jollain verukkeella, vaikka joku muu olisi toiminut juontajana.

 

Viime kesänä olin ystäväni häissä ja tarkoitukseni oli olla ”vain” vieraana. Olin järjestelyyn tyytyväinen, kerrankin saisin vain nauttia juhlista stressaamatta esiintymisestä. Toisin kuitenkin kävi, ruokailun ja bändin väliin jäi tyhjää aikaa, joka uhkasi laskea juhlatunnelmaa. Best man tuli kysymään minulta, voisinko esiintyä että saisimme pidettyä hyvin alkaneet juhlat käynnissä.

 

No tunnetusti tanssiinkutsuun pitää aina vastata, aloin suunnitella improvisoitua taikashowta ja haalia välineitä kasaan. Onneksi mukaani oli ”sattumalta” tullut silkkiliina ja joitain ilmapalloja, niillä pääsee jo pitkälle. Show oli onnistunut, viihdyin lavalla, sain kiitosta ja yhden keikankin, joten hukkaan ei mennyt sekään esitys.

 

Muistan joskus sanoneeni että olisi joskus mukava olla vain vieraana ja seurata muiden tuottamaa ohjelmaa. Jos joku on kuullut minun sanovan näin, olen valehdellut. On hyvin vähän sellaisia tilaisuuksia joissa en haluaisi lavalle yleisön eteen, esiintymään, kaiken keskipisteeksi. Lavalla olo on kotoisan miellyttävää ja esiintymisen tuoma tunne lievästi addiktoiva.

 

Tästä tunnustuksesta voisi joku kotisohvakallotohtori tehdä varsin pitkällekin vietyjä diagnooseja narsismista, egoismista, halusta tuoda itseään esille jne. Enkä minä niitä kieltäisi, kaipa se kuuluu alalle, jokaisessa esiintyjässä täytyy asua pieni Narkissos.

 

Niin se vaan on, että juhlat kuin juhlat niin lavalle on päästävä, esiintymisvietti on voimakas