"rauha rauha huutaa pääni hädissään, mutta jalat vie ja taas mennään"

 

Pari viime viikkoa ovat jälleen olleet melkoista kiitämistä. Torstaina 17. päivän aamuna ajoin Lahteen sirkuskoulun pääsykokeisiin, jotka kestivät kolme päivää. Lahdesta suunnistin suoraan Kuopioon esiintymään. Taikakollegani Jouni Vepsäläinen oli järjestänyt taikatapahtuman, jossa esitin taika- ja tulishow:n. Oli aika työlästä löytää kiva Janne kolmen päivän pääsykokeiden jälkeen, joissa kropasta oli otettu kaikki irti ja henkinen puolikin oli melko vereslihalla.

Magic night sujui kuitenkin hyvin, järjestelyt toimivat ja mökkitaikureriden kanssa vietetty aika oli jälleen todellista laatuaikaa. Kuopiosta palasin Imatralle sunnuntaina vain pestäkseni pyykkiä ja pakatakseni uudelleen, sillä jo keskiviikkoaamuna piti lähteä Turkuun taikuuden täydennyskoulutuksen päätösesitykseen.

Orastavaa loppukiristressiä ei helpottanut ollenkaan tieto siitä, että en päässyt Lahteen opiskelemaan sirkusta. Ajomatkalla oli aikaa miettiä monenlaista. Turussa ehdin olla kaksi yötä ja osallistua kolmeen esitykseen esiintymällä näytöksen väliajoilla katutaikuuden tapaista esitystä tehden. Päätäsesitys itsessään oli hienoa katsottavaa, harmitti että en päässyt osallistumaan siihen täysillä.

Perjantaiaamuna lähdin Turusta kohti Helsinkiä, jossa minulla oli illalla tulishow. Tulishow sujui kivasti; yleisö oli vapautunutta ja tunnelma hyvä. Yöni vietin ystävien luona Helsingissä ja lauantaiaamuna oli taas aika suunnistaa kohti valtatie 1:stä, joka oli jo ehtinyt tulla tutuksi. Lauantai-illan keikka oli tulishow Salossa.

Salon esitys oli melkoinen spektaakkeli, Salo-hallissa oli noin 500 katsojaa, jotka edustivat neljää eri kansallisuutta. Järjestelyt oli hoidettu hyvin, mikä teki omasta työstäni miellyttävää ja stressittömämpää. Kaikkein viimeksi olisin tässä vaiheessa kaivannut huonosti hoidettuja järjestelyjä.

Keikka meni hyvin, perusvarmalla rutiinilla. Oman lisänsä hommaan toi esiintymiskieli elienglanti. Vuosien varrella esityksiä on tullut tehtyä engalnniksi sen verran, että se menee jo varsin luonnollisesti eikä syö huumoria.

Sanoin Salolle hei hei noin kymmenen aikaan illalla ja käänsin autoni kohti alkavaa lomaa ja Hämeenlinnaa, jossa minua odotti toinen orastavan työuupumuksen kanssa painiva taikuri, ystäväni Esko "Eko" Tuovinen. Illalla paransimme Ekon kanssa hieman maailmaa ja suunnittelimme tulevaa matkaamme, sillä lähdemme maanantaiaamuna viikoksi Barcelonaan. Tarkoituksena on levätä, olla lukematta sähköpostia ja pitää puhelinta kiinni.

"ota kiri ota kiri loppukiri harakiri!

-Ismo Alanko-