Luin juuri vuosi sitten samasta aiheesta kirjoittamani postauksen. Valitsin saman otsikon lisäten siihen vain vuosiluvun, että ei mene tallentaessa edellisen kirjoituksen päälle.

 <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Muutenkin koko tekstin olisi voinut kopioida lähes suoraan, sillä tuntemukset ovat hyvin samanlaisia kuin viime vuonna. Tosin joitakin erojakin löytyy. Esityksen valmistaminen oli tänä vuonna mielestäni paljon hankalampaa kuin edellisellä kerralla. Tätä vuotta leimasivat lasten lukuisat poissaolot sairauksien tai luokkaretkien johdosta. Emme saaneet harjoiteltua kuin kerran niin, että kaikki olisivat olleet paikalla.

 

Tänä vuonna olin erityisen tyytyväinen uusista elementeistä, joita saimme esitykseemme; illuusiot, ilma-akrobatia ja tanssinumero laajensivat esitystemme kirjoa kattamaan kaikki sirkuksen peruslajit.

 

Oli ilo nähdä miten hajanaisesta ryppäästä yksilöitä tuli tiivis ryhmä. Ryhmälle kehittyi omia sisäpiirin vitsejä, uusia ystävyyssuhteita luotiin ja tunnuslaulukin löytyi. Sitä sitten laulettiin joka välissä hengennostatusmielessä.

 

Itsestäni tuntui että tänä vuonna olin paljon stressaantuneempi, mikä näkyy suoraan siinä että ohjatessani käytän enemmän ääntä (huudan). Toisaalta lasten mielestä huusin tänä vuonna vähemmän kuin viimeksi, loppupalautteessa he väittivät jopa, että minusta on tulossa pehmo. Noh, niin tai näin, aika kultaa muistot ja ensi vuonna sama rumba käydään taas läpi.

 

Jos joku teistä pikku palleroista lukee tätä, niin kiitos teille kaikille! Vaikka työ välillä oottekin rasittavia, niin silti mie tykkään ohjata teitä. Oon erittäin ylpee siitä että miulla on noin hienoja sirkuslaisia.