Palasin Barcelonasta koti Suomeen maanantaina puoli kuuden aikaan. Ajettuani Hämeenlinnan kautta olin kotona yhdentoista aikaan aamulla. Aikaa jäi juuri sopivasti ottaa muutaman tunnin unet ennen illan keikkaa, jonka olin ahneuspäissäni buukannut  lomaltapaluu päiväksi.

 <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Loma ajoi asiansa,  nukuimme paljon, lepäilimme, emmekä ottaneet mitään suurempaa stressiä siitä että meidän pitäisi ehtiä koko Barcelona viikossa. Joillain tuntuu olevan tapana aikatauluttaa lomansa samaan malliin kuin arkensa, tästä pyrimme visusti eroon. Oli erittäin vapauttavaa olla puhelin kiinni ja s-posti lukematta. Kelloakaan meillä kummallakaan ei ollut joten ajan määrityksemme oli lähinnä auringon varassa, tämä tarkkuus riitti meille.

 

Minulle suurin mielenkiinnon kohde matkalla olivat katuesiintyjät, joita on erittäin runsaasti kaikkialla siellä missä turistejakin. Suurin osa on "ihmispatsaita", mutta näin myös loistavan akrobaattiryhmän, taikurin ja jonglöörin. Olin myös varautunut että esiintyisin itse kadulla, mutta se tuntui liikaa työltä joten en jaksanut stressata vaan jätin esiintymisen suosiolla innokkaammille.

 

Pari vuotta sitten olin reissaamassa Bosniassa ja Kroatiassa hyvän ystäväni Mambon kanssa, sillä reissulla tapasimme pari Barcelonalaista kaveria, joista toinen sattui olemaan innokas taikuuden harrastaja Aleix. Olemme pitäneen Aleix:in kanssa yhteyttä harvakseltaan läpi vuosien. Sovimme että tapaamme hänet ja hänen taikuri ystävänsä kun kerran saavumme hänen kylilleen.

 

Tapasimme kaikkiaan kolmena iltana ja pidimme pienet taikasessiot, joissa vaihdoimme temppuja, ideoita ja ajatuksia taikuudesta. Minulla oli jo jonkinlainen ennakkokäsitys siitä millaista Espanjalainen taikuus olisi, kiitos Turun taikakoulutuksessa vierailleiden Espanjalaisten taikureiden. Silti odotin tapaamista innolla.

 

Alueelliset erot eivät tänä päivänä ole suuren suuria, mikä on suurelta osin internetin syy/ansio. Sen verran Espanjalainen taikuus kuitenkin eroaa Suomalaisesta, että siellä pääpaino on lähitaikuudella ja temput ovat keskimäärin pidempiä kuin Suomessa, mahtaakohan Espanjalaisilla olla parempi keskittymiskyky? lisäksi Espanjassa usein temppuihin liittyy joku tarina, sen sijaan että tykitettäisiin iskevää one-lineriä viidentoista sekunnin välein.

 

Salva (tarkistan kirjoitusasun myöhemmin), Aleix, MINÄ ja Eko

Tyyli eroista huolimatta löysimme helposti yhteisen sävelen ja kaikilla oli paljon opittavaa toisiltaan. Toisaalta uusia temppuja tuli niin paljon että en voi millään muistaa kaikkia, mutta parhaat 3-5 temppua jäivät sen verran hyvin mieleen että ne löytänevät tiensä myös keikkasettiini asti.

 

Lomalta jäi paljon mukavia muistoja, tulihan siellä vähän nähtävyyksiäkin katseltua. Minulle kuitenkin matkustamisessa on parasta se kun tapaa ihmisiä eri kulttuureista ja pääsee tutustumaan paikalliseen elämän menoon. Tässä Aleix toimi erinomaisena paikallisoppaana, joka johdatti meitä paikkoihin joihin emme turisteina olisi ikinä eksyneet. Pääsimme näkemään vilauksen oikeaa Kataloniaa, emmekä vain turisteja varten viritettyä keskustan humua(ei silti että siinäkään vikaa olisi ollut).

 

Nyt odottelen malttamattomana että pääsen toimimaan Aleix:in paikallisoppaana täällä Suomessa. Puhuimme alustavasti kesästä 2008, jolloin on myös taikapäivät, joten ajankohta olisi mitä otollisin myös taikanäkökulmasta. Suurin huolen aiheeni on se että suomalaiset tytöt repivät kappaleiksi tämän kohteliaan ja komean suklaasilmän, pitää palkata varmaan henkivartija hätistelemään innokkaimpia J

 

Loman jälkeinen keikka oli varmaa perussuorittamista, yleisö oli kansainvälistä, joten esiinnyin englanniksi. Englanti sujui hyvin sillä olinhan käyttänyt sitä koko viikon kaupoissa, takseissa ja taikasessioissamme. Nyt pitää taas palata arkeen ja yrittää löytää siihen kesäinen rytmi.