Tämä kirjoitus on kirjoitettu joskus viime syksynä, se on ollut pöytälaatikossa jemmassa kypsymässä. Nyt kun olen taas päässyt lenkkeilyn makuun, koen julkaisun ajankohtaiseksi.

 <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Aina ennen esiintymistä pyrin viettämään hetken omissa oloissani, esiintymiseen latautuen. Tämän rituaalin aikana pyrin rentoutumaan ja saamaan hyvän esiintymis fiiliiksen. Toisinaan se löytyy etsimättäkin, toisinaan taas tarvitsee tehdä töitä että kadoksissa olevan fiiliksen löytää.

 

Hyvä apu kadonneen fiiliksen löytämisessä on hyvä ja energinen musiikki. Yleensä kuuntelen musiikkia autossa matkalla keikkapaikalle. Ongelmana oli että joskus keikkapaikalla joutuu odottelemaan pitkiäkin aikoja ennen esitystä, joten autossa ladattu fiilis pääsee laskemaan. Ratkaisin ongelman ostamalla MP3-soittimen jonka avulla voin takahuoneessa sulkeutua omaan maailmaani musiikkia kuunnellen.

 

Soittimen kytkeminen koneeseen sekoitti koneeni tietenkin, tämä olisi oman tarinan arvoinen episodi, mutta todettakoon tässä vain lyhyesti, että tietokoneet ovat saatanasta ja kiitos Mikolle koneeni korjaamisesta. Nyt kaikki on kunnossa ja sain ladattua soittimeni täyteen hyvää fiilistä.

 

Lähdin juoksulenkille läheiselle pururadalle, päätin hyödyntää uutta ja hienoa soitintani ja kuunnella trendikkäästi musiikkia juostessani. En kerennyt kuunnella edes ensimmäistä kappaletta, kun huomasin tämän konseptin olevan täysin perseestä.

 

Ei ole mitään järkeä lähteä luontoon liikkumaan ja kuljettaa mukanaan ihmisten tuottamaa mölyä, paljon rentouttavampaa on liikkua kuunnellen luonnon ääniä ja olla hetki aivan rauhassa oman itsensä kanssa. Juuri tämä tuntuu olevan nykyihmiselle varsin vierasta ja hankalaa. Erilaisia ärsykkeitä tulvii koko ajan ja joka suunnasta. On hankalaa olla yksin ilman virikkeitä, sillä silloin joutuu silmätysten itsensä kanssa.

 

Onhan se hankalaa jos jää liikaa aikaa, että kerkeää miettimään omia tekemisiään, tai entäpä jos vaikka joutuu silmätysten omien pelkojensa kanssa? Yksinäisyydenmörkö yhdessä hyväksytyksi tulemattomuuden ja työttömyydenörkin kanssa tanssivat piirileikkiä ympäri MTV:n, internetin ja radion hetkeksi rauhaanjättämää päätä. Ei parempi on kun tuuppaa päänsä takaisin median turvalliseen ärsykepensaaseen, sen sijaan että katsoisi itseään silmiin ja kenties kasvaisi ihmisenä. Ei antaa pahan maailman mennä menojaan ja ollaan vaan turvassa täällä median tarjoamien ärsykkeiden  luomassa mikämikä maassa.