Saavuin viime torstaina Turkuun kahden aikaan päivällä, ensin kiertelin hieman keskustaa tutkaillen parasta mahdollista esiintymispaikkaa. Paikan valinnalla on suuri merkitys katuesiintymisen onnistumisen kanssa, paikka ei saa olla liian ahdas, että ihmiset mahtuvat mukavasti pysähtymään seuraamaan esitystä. Paikka ei saa myöskään olla liian tilava, esim. keskellä tyhjää toria, sillä silloin ihmiset jäävät liian kauas, ääneni kuulu, eikä hyvää yleisökontaktia pääse syntymään.

 <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Päätin ensin kokeilla torilla esiintymistä, sillä siellä näytti olevan enemmän ihmisiä, illalla siirtyisin aurajoen rantaan esiintymään. Tori esiintyminen sujui hyvin, ihmisiä kokoontui katsomaan esitystä lähes itsestään. Juuri tämä on vaikeinta, saada yleisö pysähtymään ja seuraamaan esitystä. Yleensä muutamia uteliaita pysähtyy jo siinä vaiheessa kun valmistelen esitystä.

 

Jos näin ei käy, täytyy töitä tehdä tosissaan, että saa muutaman katsojan pysähtymään. Jos huomaan että joku/jotkut ovat seuranneet valmistelujani uteliaan oloisena, menen juttelemaan heidän kanssaan ja kysyn voisivatko he tehdä minulle pienen palveluksen? Pyydän heitä tuleman ikään kuin yleisön ”siemeneksi”, selitän heille että tarvitsen yleisöä ennen kuin voin aloittaa esityksen ja että parhaiten yleisöä kerääntyy silloin kun muutama rohkea on jo pysähtynyt katsomaan sitä.

 

Torilta siirryin aurajoen rantaan, mikä osoittautui hyväksi esiintymispaikaksi vasta illemmalla noin klo 18.00 jälkeen, ennen sitä ihmiset vaikuttivat kovin kiireisiltä, eivätkä halunneet pysähtyä katsomaan esitystä.

 

Vedin torstaina yhteensä neljä esitystä ja perjantain kaksi. Perjantain viimeisen esityksen jouduin lopettamaan lyhyeen, sillä sade keskeytti esitykseni. Samalla päätin että olen saavuttanut Turun reissulle asettamat tavoitteeni joten päätin suunnata saman tien kohti iloista Etelä-Karjalaa.

 

Noin viiden tunnin ajomatkalla oli hyvin aikaa sulatella esitysten antia ja miettiä plussia ja miinuksia. Uudet soihtutemput toimivat hyvin ja sain niihin esiintymisvarmuutta, vaihtoehtoinen lopetus toimi hyvin ja on jo esitysvalmis. Se on hyvä sillä jos olisin tehnyt kuusi esitystä päättäen jokaisen tulen puhaltamiseen, röyhtäilisin happamasti vielä tänäänkin, sillä puhaltamisessa käytettävä neste ei ole varsinaisesti mitään terveysjuomaa.

 

Ehdin myös pohtia katuesiintymiseen liittyviä muitakin puolia ja sitä miksi olen niin innostunut siitä? Rahan takia tätä ei ainakaan kannata tehdä, sillä laskeskelin että keskimääräinen hatulla tullut raha vastasi noin 10:tä % siitä mitä saan tilatusta keikasta. Toisaalta kokemus opetti sen että unelma kiertää Eurooppaa katuesiintyjänä on mahdollista, ei helppoa, mutta mahdollista.

 

Turkulaiset olivat varsin uteliaita esityksestäni ja tulivat mielellään juttelemaan, yksi kommentti jäi erityisesti mietityttämään. Eräs tyttö ehdotti että hakisin talent-kisaan, koska olin niin hyvä ja sitä kautta voisin saada parempia töitä. Ehdotus oli vilpittömästi sanottu, mutta kätki sisäänsä ennakkoasenteen katuesiintyjiä kohtaan.

 

Mielikuva siitä että kadulle lähdettäisiin pakon edestä, on mielestäni väärä. Sillä että katuesiintyjänä pärjää sinun pitää olla taitava esiintyjä, joka saisi varmasti tilauskeikkojakin sen verran että pystyy itsensä elättämään. Tästä syystä katuesiintyminen on jokaisen esiintyjän valinta, tiedän useita esiintyjiä jotka saisivat keikkaa niin paljon kuin haluaisivat, mutta valitsevat mieluummin katuesiintymisen.

 

Itseäni tässä lajissa kiehtoo sen haastavuus ja siihen sisältyvä ”kulkuriromantiikka” voi mennä niin kuin mielii, koskaan ei tiedä ketä tapaa ja minne sitä milloinkin päätyy.